Europan 4

Toteutus Ainola

JOHDANTO
Nuorille eurooppalaisille arkkitehdeille suunnattu Europan 6 –kilpailu järjestettiin 12.1. – 5.3.2001. Suomesta kilpailuun valittiin kolme tonttia, joista yksi oli Jyväskylän Ainolan alue. Ainolaan laadittujen ehdotusten joukosta palkittiin kolme työtä, jotka saivat ensimmäisen palkinnon (prize), lunastuksen (runner up) sekä kunniamaininnan (honorary mention).

Ainolan kilpailun voittanut työryhmä A-ratas koostuu viidestä arkkitehdista (Tuomas Hakala, Joakim Kettunen, Katariina Langenskiöld, Olli Sarlin ja Marja Sopanen). Jyväskylän kaupunki tilasi syksyllä 2001 työryhmältä jatkosuunnitelman alueen asemakaavoitusta varten. Vuonna 2003 käynnistyi ensimmäisen vaiheen toteutus viiden rivitalon suunnittelulla.

KILPAILU
Kilpailuehdotuksen lähtökohtia ovat rakennusten suhde maisemaan sekä yhteys järvelle. Erityisesti on pyritty korostamaan rakennetun alueen yhteyttä ympäröivään luontoon. Rakentamiselle on osoitettu kilpailualueelta mahdollisimman pieni maa-alue, jonka ympärillä oleva metsä säilytetään puistomaisena virkistysalueena. Tiiviisti toteutettu rakennettu alue rajautuu selkeästi ympärillä säilyvästä rakennuksia suojaavasta metsästä. Rakennettu alue yhdistää Kuokkalan asuinalueen Jyväsjärveen ja yliopistoalueen suuntaan. Alueen halki virtaavan puron ympärille on jätetty rakentamisesta avoin, puistona säilyvä alue.

Alueen laidat liittää toisiinsa rakennusten ketju, joka hahmottuu maisemassa räystäskorkeudeltaan yhtenäisenä linjana. Sen aloittavat Yläkylän matalammat rivitalot, jotka vaihtuvat länttä kohti edettäessä pienkerrostaloiksi. Linjan yläpuolelle kohoaa Yläkylässä sivukäytävätaloista muodostuva korkeampi rakennusmassa. Linjan alapuolelle sijoittuvat Alakylän rakennukset ovat pääosin noppamaisia pienkerrostaloja, jotka porrastuvat järvelle laskevaan rinteeseen. Piha-alueet on sijoitettu rakennusten väliseen tilaan.

Kaikki alueen asunnot ulottuvat läpi rakennusrungon avautuen sekä etelään ja että pohjoisen järvimaisemaan. Pohjoisrinteeseen porrastuvien rakennusten sisällä on luonnonvalon määrää pyritty lisäämään erilaisin tilaratkaisuin ja sisäikkunoin. Tasoerot vahvistavat tilan kokemista asunnoissa. Rakennusten porrastuksen ja lomituksen avulla luodaan kaikkiin asuntoihin näkymiä järvelle kohti pohjoista. Auringon lämpö on etelän puolella hyödynnetty pihoilla, viherhuoneissa sekä parvekkeilla.

JATKOSUUNNITELMA / ASEMAKAAVOITUS
Jyväskylän kaupunki tilasi syksyllä 2001 koko kilpailualueen kattavan jatkosuunnitelman Ainolan kilpailun voittaneelta työryhmältä. Tiiviissä yhteistyössä Jyväskylän kaupungin edustajien kanssa laadittu jatkosuunnitelma on ollut pohjana Ainolan alueen asemakaavoitukselle.

Jatkosuunnitelma noudattaa kilpailuehdotuksen lähtökohtia ja keskeisiä suunnitteluperiaatteita. Jatkotyön kuluessa vahvistui ajatus rakennusmassojen tiiviistä sijoittelusta ja ympäröivän alueen kasvillisuuden jättämisestä luonnontilaan. Rakennettava alue rajattiin selkeästi ja ympäröivä metsä osoitettiin virkistysalueeksi. Myös rakennusten ketjun hahmottumista maisemassa yhtenäisenä linjana korostettiin. Kilpailuehdotuksessa rakennuksista muodostuu järveltä katsottuna vaalea kokonaisuus. Jatkosuunnitelmassa järvenpuoleiset julkisivut määriteltiin muurattaviksi vaalealla tiilellä.

Rakennusten kokoa ja sijoitusta tarkistettiin maaperätutkimusten ja kunnallistekniikan perusteella etenkin Alakylän osalta. Myös maiseman herkkiä kohtia, mm. alueen keskellä virtaavan puron ympäristöä pyrittiin tarkemmin suojelemaan. Rajaukset selkeyttivät jakoa rakennettuun ja rakentamattomaan alueeseen: koska rakentamiselle varattava alue pieneni, myös suuremmalla osalla metsää on mahdollisuus säilyä rakentamisen aikana.

Alue jaettiin asemakaavoituksessa kahteen osaan. Itäosan Yläkylän asemakaava vahvistettiin helmikuussa 2003. Länsiosan Alakylän kaavan laatiminen alkoi vuoden 2003 aikana, mutta sen käsittely on yhä kesken. Alueet yhdistää toisiinsa sisäinen kevyen liikenteen väylä, joka purolaakson kohdalla toteutetaan polkumaisena, osittain pitkospuilla. Jatkosuunnitelmassa rakennusalueiden väliin sijoittui paviljonkimainen, virkistysaluetta palveleva rakennus, joka voisi toimia esimerkiksi näkötornina. Torni on viimeisimmästä kaavaehdotuksesta jäänyt pois.

TOTEUTUS
Vuonna 2003 käynnistyi ensimmäisen vaiheen toteutus Yläkylän viiden rivitalon suunnittelulla. Asunto-osakeyhtiö Jyväskylän Ainolanrinteen 21 asuntoa valmistuivat lokakuussa 2004. Seuraavana vaiheena tulee olemaan rivitalojen tuntumaan sijoittuva 24 asunnon luhtikäytäväkerrostalo, jonka suunnittelu alkoi keväällä 2004. Sen viereen tontille tulevan luhtitalon toteutusaikataulu on vielä avoin. Tulevissa rakennusvaiheissa on julkisivumateriaalien ja asuntoratkaisujen osalta tarkoitus noudattaa samoja periaatteita kuin ensimmäisenä valmistuneissa rivitaloissa.

Kilpailuehdotuksen ja jatkosuunnitelman keskeisiä suunnitteluperiaatteita on toteutuksen kuluessa pystytty suureksi osaksi noudattamaan. Rivitalojen ja ranta-alueen väliin sijoittuva korttelin yhteinen leikki- ja virkistysalue rajattiin rakennettavasta alueesta selkeästi myös työmaan aikana. Leikki- ja virkistysalueella on olemassa olevaa kasvillisuutta ja puustoa säilytetty ennallaan. Kävelyreitit on toteutettu hiekkapolkuina. Viherrakentamisessa on suosittu alueella nykyisin kasvavia kotimaisia puulajeja, pensaita ja maanpeitekasveja, joiden avulla pihat liittyvät ympäröivään metsäalueeseen. Tontit on toteutettu ilman aitoja ja tontinrajojen korostamista. Rakennusalueelta löytyneitä suuria kiviä on käytetty pihasuunnitelman osana.

Rakennukset porrastuvat rinteeseen ja niiden räystäskorkeus on toteutunut yhtenäisenä. Lähtökohtana ovat erilaiset mittakaavat: rakennukset muodostavat maisemaan suuria, selkeitä kokonaisuuksia – vastakohdan tälle muodostavat noppamaisista viherhuoneista muodostuvat, pienimittakaavaiset sisäänkäynnit. Toteutussuunnittelun kuluessa projekti myös selkeytyi; kaikissa asunnoissa on omat sisäänkäynnit ja kokonaisuus on yhtenäisempi kuin jatkosuunnitelmassa esitetty rivitalo- ja pienkerrostaloasuntojen yhdistelmä. Asemakaavassa rakennukset oli sijoitettu erillisille tonteille, mutta tontit saatiin toteutusvaiheessa yhdistettyä. Siten rakennukset voitiin joustavammin sovittaa maaston muotoihin.

Pohjoiseen suuntautuvien pitkien julkisivujen ikkunat on rytmitetty pysty- ja vaakanauhoiksi, joiden kautta on avattu harkittuja näkymiä järvelle. Vaalealla tiilellä muurattujen pohjois- ja päätyseinien muodostaman kuoren suojaan jäävät avoimemmat eteläjulkisivut, joille punamullalla käsitelty sahalauta antaa voimakkaan ilmeen.

Lähtökohtana on ollut kestävien, ympäristöystävällisten materiaalien mahdollisimman laaja käyttö. Pääasiallinen julkisivumateriaali on puhtaaksimuurattu valkea tiili. Puun pintakäsittelyssä on käytetty punamultamaalia sekä tervapohjaista Roslagin mahonkia. Maanpintarakenteissa on suosittu vettä läpäiseviä materiaaleja, mm. liuske- ja betonikiviä.

Rakennusten kantavat rakenteet ovat teräsbetonia. Välipohjat on toteutettu ontelolaatalla, ei-kantavat ulkoseinät ovat puurankorakenteisia. Eteläjulkisivujen rakentamista varten perustettiin työmaalle väliaikainen elementtipaja. Puurakenteisten ulkoseinien runko tuulensuojalevyineen koottiin työmaalla suuriksi elementeiksi, jotka nostettiin paikoilleen asunto kerrallaan.

Kaikki asunnot ulottuvat läpi rakennusrungon. Tilan kokemista on asuntojen sisällä vahvistettu porrastuksin ja välipohja-aukotuksin; näin osa tiloista on voitu toteuttaa tavanomaista korkeampina. Luonnonvaloa on johdettu sisätiloihin käyttämällä sisäikkunoita sekä makuuhuoneissa että aputiloissa. Sisäänkäyntien portaat sekä pienemmät tasoerot asuntojen sisällä voidaan tarvittaessa korvata luiskalla. Jatkosuunnitelmaan verrattuna asunnot ovat pienentyneet ja kaksikerroksisten asuntojen pohjoispuolelle on lisätty parvekkeet.

Koska rakennettu alue on haluttu pitää mahdollisimman pienenä, on rakennusten väliset tilat hyödynnetty sijoittamalla polkupyörien säilytys ja muut tarvittavat pihatoiminnot niihin. Rivitalojen ja myöhemmin niiden taustalle nousevien kerrostalojen väliin sijoittuva pysäköintialue on ratkaistu veistoksellisesti ja autopaikat on ryhmitelty kanukkapensaille varattujen kasviaitausten väliin. Pysäköintialueesta on toteutettu vasta osa – alue täydentyy sivukäytäväkerrostalojen rakentamisen myötä.

Toteutussuunnittelun kuluessa projekti on käynyt läpi joitakin muutoksia. Puuikkunat muuttuivat alumiinipintaisiksi ja puskurivyöhykkeeksi suunnitellut viherhuoneet osaksi lämmintä sisätilaa. Myös osa rakennusten ulkopuolisista maanpintamateriaaleista vaihtui kustannussyistä. Koska kerrostalojen päänäkymät tulevat suuntautumaan järvelle rivitalojen yli, suunniteltiin matalien rakennusten katemateriaaliksi maisemaan sulautuvaa modernia viherkattoa. Pysäköintialuetta rajaavaa ulkoiluvälinevarastoa lukuun ottamatta viherkatoista jouduttiin kuitenkin luopumaan.